Päätin viime keväänä hakea Ypäjän Hevosopistoon opiskelemaan hevosenhoitaja-linjalle tarkoituksena suuntautua kengitykseen ja ryhtyä tulevaisuudessa kengittäjäksi. Eipä paljon kannustettu, lähinnä ihmeteltiin, että mitä se nyt taas vouhkaa...

No hainpa kuitenkin ja satuin vielä pääsemään sisälle. Opinnot alkoivat viime vuoden lokakuussa. Jätin toimittajan työni taka-allalle(olen siis toiselta ammatiltani toimittaja) ja suuntasin hevosihmisten mekkaan.

Opistolla on ollut pääosin mielenkiintoista ja opettavaista. 300 hevosen ja 250 opiskelijan laitos on kirjaimellisesti suuri ja haastava. Opintojen puitteissa pääsee näkemään ja kokemaan monenlaista hevosalaan liittyvää. Tässä blogissa aionkin kertoa siitä, miten itse tuon maailman näen ja koen, mitä opinnoissa tapahtuu ja vähän siitäkin, mitä kaikkea puuhailen oman suomenhevostammani kanssa, joka sattuu olemaan aikamoinen persoona.

Tällä hetkellä opiskelemme muun muassa perushevosenhoitoa, ruokintaa, kengitystä, ratsastusta, raviurheilua ja ajamista, valjastöitä, markkinointia, yritystoimintaa, tapahtumien ja kilpailuiden järjestämistä sekä kaikkea mahdollista pipertämistä letityksestä linimentteihin.

Aina ei kaikki hevosen hoidon kotkotukset jaksa kiinnostaa, kun näiden kopukoiden kanssa on jo yli 20 vuotta elämästään ollut tekemisissä, mutta yritän pitää mielen avoimena ja yleensä sieltä löytyykin edes se yksi pieni asia, jota ei itse ole aikaisemmin huomannut. Kaikesta voi oppia uutta!