perjantai, 22. maaliskuu 2013

Kuluneita kuukausia

Viimeiset viikot opistolla ovat olleet perus puurtamista. Oppitunteja, ratsastusta, hevosten hoitamista ja ajamista niin reellä kuin kärryilläkin. Päätin liittyä oppilaskunnan hallitukseen ja ensimmäinen kokous oli tällä viikolla. Kaikenlaista kivaa on tiedossa opiskelukavereiden päänmenoksi :) haluan myös omalta osaltani vaikuttaa oppilaitoksen ilmapiiriin ja ihmisten tietoisuuteen siitä, miten hevonen kohdataan liikenteessä. Ehdotin, että menemme pitämään ammattikouluihin nuorille luentoja aiheesta. Ehkä vanhuus on iskenyt, sillä ainakin itseä pelottaa aika usein teillä liikkuessa. Hevonen on kuitenkin aina hevonen ja eläin, jolla on voimakas pakoreaktio pelästyessään. Monilta autoilijoilta ja muilta teillä liikkujilta tämä tieto tuntuu puuttuvan tai sitä ei huomioida. Katsotaan mitä saadaan aikaan näiden asioiden tiimoilta.

Liitän tähän nyt muutamia (huonolaatuisia) kuvia menneiltä kuukausilta. Niiden avulla on ehkä helpompi hahmottaa, mitä näiden nelijalkaisten kanssa oikein touhutaan. Paljon jää tietenkin puuttumaan, mutta niistä lisää myöhemmissä päivityksissä.

IMG_0192-normal.jpg

Peruskauraa. Toiset jonottaa pankkiin, toiset lantalaan. Tässä menossa talliviikko II-tallissa, jossa asuvat ravituntien opetushevoset, MTT:n koetammat, joista osa on kantavana ja viime kesäiset varsat. Hevosia yhteensä noin reilu 50.

IMG_0185-normal.jpg

Valjastyö. Opiskelemme valjaiden tekoa ja korjaamista. Tästä on tulossa riimu, joka ei ole vieläkään valmis. Monet tekevät jo ties kuinka monetta työtään, kun minä tuhraan vielä tämän kanssa. Oppitunnit tuntuu kuluvan loimien korjaamiseen, niin oman hevosen kuin opiston hoitohevosen. Ehkä se joskus valmistuu. Olisi myös mahdollista käydä torstai-iltaisin valjaskerhossa tekemässä oppituntien lisäksi, mutta en oikein ole ehtinyt sinne.

IMG_0256-normal.jpg

Hyvää yötä. Talliviikoilla hevosten viimeinen ruokintakerta on klo 20.30 ja se hoidetaan vuoroissa. Yöheinillä annetaan siis heinät ja tarkistetaan, että hevosilla on kaikki hyvin. Valot sammutetaan ja toivotetaan hyvää yötä. Jos ongelmia ilmenee, hälytetään tallimestari paikalle. Ei ole onneksi omalla kohdalla sattunut mitään. Tuntuu jo tarpeeksi hurjalta ottaa omalle vastuulleen useita kymmeniä hevosia ja jättää ne yöksi talliin omilta jäljiltä. Tarkkana saa olla.

IMG_0244-normal.jpg

Keskiviikkokilpailut. Opistolla järjestetään keskiviikkoisin harjoituskilpailuja. Kilpailuja järjestää jokainen ropiskelijayhmä vuorollaan. Meidän luokka piti kouluratsastuskilpailut. Kaikki sujui mallikkaasti, vaikka aluksi olikin hieman häslinkiä, sillä vastaava opettaja ei ilmestynyt paikalle opastamaan. Olemme kuitenkin niin näppäriä, että kilpailut saatiin pystyyn. Minä olin kaverin kanssa kuuluttamassa. Kuuluttajan ja tulospalvelun paikalta näkee aika mukavasti koko maneesin :)

IMG_0259-normal.jpg

Loimihuone. Ja näitähän riittää! Varsinkin 100 ratsuhevosen III-tallissä, jossa parhaimmillaan tai pahimmillaan hevoselle saatetaan laittaa kolme loimea päällekkäin, kun se viedään ulos. Ei nääs tule ainakaan kylmä! Huonolla ilmalla märkiä "takkeja" onkin sitten mukava järjestellä kuivumaan tangoille.

IMG_0262-normal.jpg

Letittämistä. Tarkkana kuin porkkana! Letityskin voi olla tekniikkalaji. Ensin jaat suomenhevosen sojottavan ja superpaksun harjan sopiviin osiin, sitten letität tasaisesti, ei liian tiukkaan, eikä löysään, pujotat karhunlangan neulan kanssa letistä ja ompelet sen rusetiksi. Ei ne aina niin kauniita ruusuja ole, voin kertoa. Vaatii hieman harjoittelua.

IMG_0249-normal.jpg

Tähystäminen. Tämä kuva on omalta tallilta. Tammalta tähystettiin keuhkot vähän aikaa sitten. Letkun päässä oleva kamera sieraimesta sisään ja siitä henkitorveen. Viltti oli tietysti rauhoitettu norsun annoksella, eikä tajunnut puuhista tuon taivaallista. Keuhkot olivat puhtaat ja muutenkin kunnossa.

torstai, 14. maaliskuu 2013

Tässä hän on

Viltti1-normal.jpg

Vilttitossu, eli tuttavallisemmin Viltti, Viltsu, Vilardi, Posu jne.

Seitsemänvuotiaaksi kääntyvä suomenhevostamma, joka siirtyi omistukseeni viime vuoden lokakuussa. Matka ei ole alkanut kovin ruusuisesti, niin kuin minulla tuppaa näissä hevoshommissa ilmeisesti toistuvasti käymään...Viltti oli tullessaan kipeä, kauttaaltaan pahasti jumissa ja hengitysteissä häikkää. Neiti oli niin kipuinen ja kiukkuinen, ettei olisi saanut edes harjata. Lihaksisto oli todella hellänä. Ravivalmennus oli vaihtunut lokakuussa maneesissa työskentelyyn ja tallikin vaihtui pariin otteeseen. Liekö joku viirus iskenyt, mitään tammasta ei koskaan löytynyt, ei verestä, keuhkoista, eikä mistään muualtakaan.

Nyt Posu alkaa onneksi ilmeisesti toipumaan. On jo muutama ratsastuskerta päästy ilman selittämätöntä puuskutusta etenemään. Olisiko keuhkot vain olleet liian rasittuneet tai alkavaa puhkuria ilmassa, kuka näistä tietää???

Viltin raviura on siis ainakin toistaiseksi taka-alalla, tiedä sitten vaikka joskus innostuisinkin vielä yrittämään. Täytyy neidin vaan ensin vähän kasvaa, ainakin korvien välistä. Liekö näiden Fannin Muistolaisten kehitys hieman hidasta...

Yritämme parhaillaan löytää kentällä tasapainoa, jotta tuo hartaudella kasvatettu reppu olisi hiukan helpompi kantaa. (Siis hevosen reppu, ei minun. ) Ja olisihan se suotavaa, että jalatkin alkaisivat mahtumaan sinne mahan alle vähän eri tavalla kuin ennen. Nyt ne vielä ovat solmussa milloin mihinkin suuntaan, eikä takapäässä ole työntöä nimeksikään. Jossain ne takajalat siellä laahaavat perässä. Onkohan tamma unohtanut, että sillä edes on ne?

Onnekseni Viltti on helkkarin hyvä suustaan. Ei tarvitse sen asian kanssa taistella. Eikä se mikään tunnoton pökkelökään ole, melkoisen herkkä kapistus istunnalle. Tavoite on saada posu ratsukantakirjaan syksyllä. Saapi nähdä kuinka käy. Nyt on saanut lepäillä vaan jonkin aikaa ja liikutus ollut kevyttä. Jospa pian pääsisi kunnolla tekemään töitä.

Viltti on melkoinen persoona. Alkuviikkoina tamman iso pylly vaan heilahti ja meikäläistä vietiin narun päässä milloin kuratarhassa mahallaan, milloin pitkin pihaa heinäpaalille. Ratsastamisestakaan ei meinannut tulla mitään, kun minä en ehtinyt kyytiin, kun jo mentiin pukkilaukkaa pitkin kenttää. Toisen jalan sain jalustimeen ja kohta jo makasinkin hevosen mahan alla hiekkaa housut täynnä. Nämä konstit ovat jo onneksi jääneet. Kop kop.

Tallissa tamma oli alkuun rauhaton ja malttamaton. On nykyäänkin vielä joskus, mutta vähenemään päin. On pakko tottua seisomaan rauhassa ja katselemaan kattoon, kun allekirjoittanut saattaa joskus olla vähän hidas toimissaan. Minä kun tykkään siitä hevosen kanssa puuhastelusta. Sain koulusta hyvän vinkin, miten rauhoittaa hevosta ja luoda positiivista ilmapiiriä. Pitää laulaa, sillä laulaessa ei koskaan ole kiukkuinen. Niinpä minä sitten viime kerralla hoilotin tallissa oikein kunnolla. Olihan se tamma hiljaapaikoillaan, mutta luulen, että se ei vaan uskaltanut liikkua. Ainakin mulkoili ihan siihen tyyliin, kuin olisi jonkun pahemmankin sarjamurhaajan kanssa samassa kopissa.

Jonkun asteinen murrosikä sillä taitaa tällä hetkellä olla päällä, sen verran usein nuo mielialat vaihtelevat ja käytös on sen mukaista. Silmästä näkee, että jonkinlainen juoni siellä pääkopassa taas kehittyy ja kypsyy. Tai sitten se on vaan tamma. Minulla ensimmäinen sellainen, joten opittavaa varmasti riittää. Seurallinen ja ystävällinen se kuitenkin on. Töitä tykkää tehdä ja yrittää (ainakin melkein aina) parhaansa. Suomenhevonen isolla S:llä.

- Kira

 

tiistai, 12. maaliskuu 2013

Mitä helkkaria se taas meinaa?

Päätin viime keväänä hakea Ypäjän Hevosopistoon opiskelemaan hevosenhoitaja-linjalle tarkoituksena suuntautua kengitykseen ja ryhtyä tulevaisuudessa kengittäjäksi. Eipä paljon kannustettu, lähinnä ihmeteltiin, että mitä se nyt taas vouhkaa...

No hainpa kuitenkin ja satuin vielä pääsemään sisälle. Opinnot alkoivat viime vuoden lokakuussa. Jätin toimittajan työni taka-allalle(olen siis toiselta ammatiltani toimittaja) ja suuntasin hevosihmisten mekkaan.

Opistolla on ollut pääosin mielenkiintoista ja opettavaista. 300 hevosen ja 250 opiskelijan laitos on kirjaimellisesti suuri ja haastava. Opintojen puitteissa pääsee näkemään ja kokemaan monenlaista hevosalaan liittyvää. Tässä blogissa aionkin kertoa siitä, miten itse tuon maailman näen ja koen, mitä opinnoissa tapahtuu ja vähän siitäkin, mitä kaikkea puuhailen oman suomenhevostammani kanssa, joka sattuu olemaan aikamoinen persoona.

Tällä hetkellä opiskelemme muun muassa perushevosenhoitoa, ruokintaa, kengitystä, ratsastusta, raviurheilua ja ajamista, valjastöitä, markkinointia, yritystoimintaa, tapahtumien ja kilpailuiden järjestämistä sekä kaikkea mahdollista pipertämistä letityksestä linimentteihin.

Aina ei kaikki hevosen hoidon kotkotukset jaksa kiinnostaa, kun näiden kopukoiden kanssa on jo yli 20 vuotta elämästään ollut tekemisissä, mutta yritän pitää mielen avoimena ja yleensä sieltä löytyykin edes se yksi pieni asia, jota ei itse ole aikaisemmin huomannut. Kaikesta voi oppia uutta!